Ja ensimmäinen merkintäni lähtee än-yy-tee, nyt! Ulkona on selkeästi kevät, vaikka hangissa vielä löytyykin. Eniten odotan, että noi mummonkaato kelit hellittää ja tiet kuivuvat. Pääsee nauttimaan pölyävistä jalkakäytävistä ja aina yhtä ihanista allergiaoireista. Mut sitten tulee kesä ja pääsee merille. Oon uneksinut saarista ja veneilystä kohta viikon.

Sain eilen päätökseen Stephen Kingin novellin Ruumis. Tarinaan pohjautuva elokuva Stand By Me on yksi suosikeistani, mutta ei kirjakaan ollut hassumpi. Nyt mulla on työn alla Stephenie Meyerin Houkutus. Oon karttanut sitä kuin ruttoa ja surkean Twilight -elokuvan nähtyäni olin varma etten koskaan tulisi kajoamaan kyseiseen kirjaan. Mutta uteliaisuus vei lopulta voiton ja hommasin itselleni halvan pokkariversion. Mä haluan tietää mikä ihme tossa teoksessa on saanut nuoret ympäri maailman niin sekaisin. Kiinnostaa myös selvittää onko kirja todella niin huono kuin kerrotaan.

Mitä pidemmälle luen, sitä enemmän mun tekee mieli viskata kirja käsistäni seinään. Tiedän etten kuulu kohdeyleisöön, mutta mun on kertakaikkiaan aivan mahdoton käsittää mikä tossa kirjassa kiehtoo. Kuvailu on köyhää, teksti toistaa itseään ja käy jo parin ensimmäisen luvun jälkeen pitkäveteiseksi. Mä jään jatkuvasti miettimään hahmojen salaisiksi jääviä motiiveja, syitä Bellan turhanpäiväiseltä vaikuttavaan negailuun, kauhistelen Edwardin omistushalua ja stalker-luonnetta ja hämmästelen kuinka huonona esikuvana Bella toimii kirjan nuorille lukijoille. En tiedä, ehkäpä mun mielipiteeni olisi aivan toista luokkaa, jos olisin sellaiset kymmenen vuotta nuorempi. Ehkä kirjassa loputtomiin ylistetty kimalteleva ja ihana Edward olisi lumonnut myös minut, enkä olisi kiinnittänyt huomiota lukuisiin puutteisiin. Näin ei kuitenkaan ole ja joudun jatkuvasti laskemaan kirjan käsistäni ja keräämään tahdonvoimaa luku-urakan jatkamiseen.