Aika testosteronipöllyinen viikonloppu. Perjantaina katoin telkusta Conan barbaarin ja lukaisin myös Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjan. Conan on ihan legenda ja leffan soundtrack rautaa. Ja kun dialogi on tällaista kultaa, voiko enää muuta toivoa:

Mongol General: Wrong! Conan, what is best in life?!

Conan: To crush your enemies, see them driven before you, and to hear the lamentation of their women!

Ehheh... Vaikka pidänkin kunnon äijähuumorista ja omaan melko kieron huumorintajun, niin Juoppis meni multa kuitenkin ehkä himpun verran yli. Nauraa kihersin hetkittäin niin, että naapuritkin varmasti kuuli. Vuorisen kieli on persoonallista ja asenne mukavan anarkistinen. Kirjan sisältämä dokaamisen, krapuloiden, yrjöämisen ja shaissen määrä sai mut kuitenkin hieman huonovointiseksi ja olo oli lopulta kuin olis katsonut jotain saksalaista fetissifilmiä. Kirjan mielenkiintoisin hahmo oli ehdottomasti Juoppiksen toveri Kristian.

Völjyilin tänään koko päivän vanhuksilla ja luin vanhan sänkyni pohjalla kirjahyllystä löytyneitä kirjoja. Valkkasin hyllystä Harjunpää ja heimolaiset ja kiskasin sen sopivasti ennen saunaa. Äiskä ja iskä on mennyt taas sekaisin keväästä. Äippä riehui painepesurin kanssa ympäri terassia ja iskä teki kaikkea pikku piha-askaretta mitä Komentomoduuli käskytti. Minä en tehny mitään.

Heräsin viime yönä kolmelta siihen, kun joku peijooni huudatti tossa parkkipaikalla autonsa mankkaa ja lauloi kurkkusuorana mukana. Love thy neighbour, man... Sain myös kutsun vappunaamiaisiin. Voi olla että jätän väliin, koska mua ei hirveesti kiinnosta pukeutua miksikään pikku piruksi tai hottis hoitsuksi. Ja jos vene on vappuna jo vesillä haluun ajelulle.