Mulla on idoli. Ensimmäistä kertaa sitten teinivuosien. Hän on Reija Kaskiaho, 32, Kymenlaaksosta kotoisin oleva nuortenkirjailija. KySa teki Kaskiahosta jutun tässä joku aika sitten, ja mä luin sen ihan sattumalta kun olin käymässä porukoilla. Kaskiaho vaikutti jutun perusteella niin kivalta tyypiltä, että päätin hankkia käsiini hänen esikoisteoksensa Tulitikkuihmisiä (2002). Kirja - ja etenkin Kaskiahon tyyli - imaisivat mut heti mukaansa. Kirjassa oli jotain kovin samaa kuin Anna-Leena Härkösen esikoisessa Häräntappoase, joka on yksi henk.koht. kestosuosikeistani. Huumori oli juurikin mun nauruhermoille sopivaa vakavasta aiheesta huolimatta, ja kerronta ja hahmot realistisia. Huomasin vasta ihan kirjan viimeisillä sivuilla, että n. 90% sisällöstä on dialogia. Mutta hitto, se dialogi oli hyvää. Tulitikkuihmisiä kertoo kolmesta nuoresta, jotka vaihtavat koulunkäynnin huumeisiin. Huumeet ei ole aiheena mun lemppari juttu. Mä vierastin kirjaa vähän ennen kuin lopulta tilasin sen kirjakaupasta. Yllätyin kuitenkin positiivisesti, sillä mä nauroin enemmän ku ahdistuin, vaikka kirjasta löytyi itse asiassa todella rankkojakin juttuja. Ainoa mitä mä jäin kaipaamaan oli hahmojen motiivit ja taustat. Mulla on paha tapa (joka ärsyttää etenkin äitiä) kysyä aina, että miksimiksimiksimiksi?! jos joku asia ei ole perusteltu tai tule tarpeeksi selväksi. Oon niin ku pikkunatiaiset, jotka saavat vanhempansa hermoromahduksen partaalle jankkaamalla "Ai miks?" No siks!

Aion lukea Kaskiahon myöhempääkin tuotantoa, kunhan vain saan ne jostain käsiini. Monessa kaupassa painokset on myyty loppuun. Mua nauratti, kun Kaskiaho kertoi lehtihaastattelussa kuinka hänen viisi kirjaansa ovat hänelle kuin lapsia. Se kuulostaa varmaan hassulta, mutta ymmärrän täysin mitä hän tarkoittaa. Se oma kirja - ja etenkin ne omat hahmot - ovat tietyllä tapaa mulle aivan yhtä rakkaita kuin omat jälkeläiset, puutteineen kaikkineen. Tuukka ja Luukas, Tatu ja Severi, ne ovat kaikki mun omia poikia, osa minua, mun rakkaita. Kaskiaho kertoi haastattelussaan myös kivisestä taipaleestaan kirjailijaksi. Hän meni lukioon, kun ei muutakaan keksinyt. Lukion jälkeen Kaskiaho ei tiennyt mitä polkua lähtisi tarpomaan kavereiden tähdätessä hyvään koulutukseen ja uraputkeen. Mutkien kautta hän löysi koneen ääreen kirjoittamaan. Ja siinä hänen oli hyvä olla. Tuntui melkein kuin olisin lukenut pätkän omasta elämästäni. Ja nyt mulla on idoli, Reija Kaskiaho. Laitetaan tähän vielä oikein tällanen teinisydän <3

Asiasta kolmanteen. Voisin kertoa tähän loppuun vähän tyttöjen juttuja. Oon rakastunut Herbinan MarjaSpa-tuotesarjaan. Shampoo, suihkugeeli, hoitosuihke, kosteusvoiteet, kuorintavoide, kasvonaamio ja antiperspirantti. Ne on kaikki valtavan ihania. Tuoksuu ihan mansikkajugurtille! Ja sitten mä vaihdoin myös markettien nestemäiset meikkivoiteet mineraalimeikkiin. Enkä enää ikinä kuuna päivänä vaihda takaisin. Markettimeikistä jäi aina sellanen fiilis, että iho ei saa hengittää, että siinä on joku kauhea kalvo päällä, joka tukkii huokoset. Mineraalimeikkivoide on niin kevyttä, ettei sitä huomaa ollenkaan. Eikä takuulla tuki yhtäkään huokosta. Ainoa miinus tulee siitä, että jouduin tilaamaan meikit Jenkkilästä asti. Ne oli kyllä huomattavasti halvempia kuin Suomessa. Mutta tilausta joutui odottelemaan sellaiset 2½ viikkoa.