Vietin syntymäpäiväni Rankissa. Oltiin liikenteessä ihan vain perheen voimin. Kavereiden kanssa juhlitaan luultavasti ensi viikolla. Rankki on puolustusvoimien vartiolinnakesaari Kotkan edustalla. Siellä koulutettiin varusmiehiä vuoteen 2006 saakka. Se toimii edelleen harjoitusalueena, mutta kassu ja kantahenkilökunnan tilat on tavallisesti aavemaisen autioita. Koko saaressa ei ollut meidän perheen lisäksi ketään muita. Oma saari, vau!

Mun pikkuveli toimii armeijassa kouluttaja-aliupseerina ja sen virkaetuihin kuuluu Rankin virkistyskäyttöön tarkoitettujen tilojen ilmainen käyttö. Aika bueno etu. Koluttiin saarta aamusta iltaan Anssin johdolla. Se esitteli meille mm. hienoja tykkilöitä, bukkereita, tutka-aseman ja vanhan majakan rauniot. Kiipesin myös Rankin feimiin säätorniin jossa tuuli niin hitosti, että puuskan iskiessä meinasi mennä kumoon. Nähtiin saaren eteläkärjessä olevilla kallioilla aivan mielettömän hieno auringonlasku ja kuutamon nousu. Myös tähtitaivas oli upea, saaressa kun ei ole valoja kuin kasarmin alueella ja laiturissa. Valokuvasin paljon hienoja juttuja, mutta kuvia ei valitettavasti voi julkaista missään, koska Rankki on edelleen puolustusvoimien käytössä.

Reissu oli takuulla ikimuistoinen. Merimatka oli nimittäin suhteellisen extreme kokemus. Nyt oli Kotkan ja Rankin välillä  vähän muutakin kuin ohutta yläpilveä. Menomatkalla tuuli kohtalaisesti ja vasta-aallokkoon ajaminen sai veneen lentämään. Belmar 755 on kyllä hyvä vene kovassakin kelissä, mutta ryskyttävään keulaan lastatut tavarat sinkoili lattialle, ja suhteellisen vakaassa takaosassakin oli seisottava, että veneen liikkeitä kykeni myötäilemään omalla keholla edes jotenkin. Merimatka ei ollut mein äitin mieleen. Aavan kohdalla loppui ympäröivien saarten tarjoama suoja, aallot kasvoi ja äiti huusi jo apua

Kun säätiedot lupasi seuraavalle päivälle tuulta 16 m/s, oli äippä sitä mieltä, että saaresta on päästävä mantereelle ennen kuin keli yltyy noin pahaksi. Klo 5.55 lävähtikin sitten kattovalo makuuhuoneessa päälle. Käsky kävi herätä, että ehditään pois tuulen alta. Ei mikään mukava herätys, etenkin kun olin saanut nukuttua koko yönä maksimissaan kaksi tuntia. Selvittiin laiturille vähän ennen yhdeksää, ja silloin tuuli jo aika kohtalaisesti. Merellä oli reippaasti vaahtopäitä, koska koko viikonlopun puhaltanut tuuli oli ehtinyt kasvattaa aallokkoa. Vene ei ryskyttänyt läheskään yhtä pahasti kuin mennessä, mutta sivuaallokko sai sen keinahtelemaan puolelta toiselle välillä aika ikävänlaisesti. Tuulta oli lopulta n. 12-14 m/s. Tuo on jo aika hirvittävä keli, etenkin pienemmällä veneellä. Monella laatta lentää ja traumat on taatut. Se törkeän aikainen aamuherätys ei ollut loppupeleissä kuitenkaan ihan huono veto, tuolla on nimittäin rieponut puolesta päivästä asti hurja syysmyräkkä.