Mulla meni lähes koko talvi ja kevät kirjoittaessa ja elokuvien katselu jäi melko vähälle. Tuli katsastettua lähinnä teattereissa pyörivät leffat, nekin työn puolesta. Mutta oon nyt viime aikoina yrittänyt taas vähän skarpata ja vapaa-ajalla on tullut katsottua paljon elokuvia. Tässä pientä listaa; The Manchurian Candidate, Election, Terminaattori 2: Tuomionpäivä, Dollari trilogia, The Prestige, The Fountain, Nineteen eighty-four, Kate &  Leopold(!), Toy Story 2, Leijonakuningas, Kaunotar ja Hirviö, Aladdin, 25th Hour, The Game ja Van Helsing (!). Listasta paistaa varmaan läpi mun ylitsevuotava rakkaus Hugh Jackmania kohtaan En mä muuten tuhlaisi aikaani Van Helsingin ja Kate & Leopoldin kaltaiseen sontaan.

Tuo Darren Aronofskyn ohjaama The Fountain oli kyllä aivan helmi löytö. Yksi parhaista ja visuaalisesti kauneimmista elokuvista mitä olen nähnyt tällä vuosikymmenellä. Ja täysin aliarvostettu! Se tuli Suomeen vain yhden (suomentamattoman) kopion voimiin, eli mulla oli mahdollisuus nähdä se vasta dvd:llä, vaikka muistan kiinnostuneeni siitä elokuvan ollessa vasta tuotantoasteella. Kyllä sieppaa se, että valkokankaita hallitsee tätä nykyä sieluttomat jatko-osat ja kaupalliset kassamagneetit. Se, onko elokuva kelpo teos vai floppi määritellään monesti sen perusteella, kuinka paljon leffa takoo dollareita Jenkkien lippuluukuilla. Ei ihme, että The Fountainin kaltainen helmi jää helposti vaille ansaitsemaansa huomiota, vaikka ohjaajana olisikin Darren Aronofskyn kaltainen visionääri. Hugh Jackmanin roolityö kyseisessä leffassa on kieltämättä hänen uransa paras. Sanalla sanoen pysäyttävä.

Vaikka mulla onkin tietty velvollisuus arvostella pääasiassa teattereissa pyöriviä elokuvia, saan valita melko vapaasti leffat, jotka arvioin. Ja yritänkin aina välillä ujuttaa mukaan dvd-arvioita henkilökohtaisista suosikeista tai elokuvista, jotka eivät ole saaneet Suomessa teatterilevitystä. Näistä mainittakoon mm. A Guide To Recognizing Your Saints (loistavat roolisuoritukset Robert Downey Jr.:lta sekä Shia LaBeoufilta), Paranoid Park sekä Pineapple Express. Arvostelin nyt myös tuon The Fountainin ja toivon, että ainakin muutama ihminen marssii arvion luettuaan videovuokraamoon.

Tulevista elokuvista sen verran, että kovana Evil Dead-fanina olen aivan innoissani Sam Raimin Drag Me To Hell -kauhupläjäyksestä. Myös Pixarin ylistystä kerännyt Up kiehtoo. Näillä näkymin suoraan dvd:lle menevä Lymelife on jo pitkään ollut odotetuimpien elokuvieni listalla. Myös Cannesissa hiljattain ensi-iltansa saanut Taking Woodstock vaikuttaisi ainakin trailerin perusteella lupaavalta. Pidän Ang Leen elokuvista ja henkilökohtainen suosikkini taitaa olla Jäämyrksy.

Pistin eilen tilaukseen Ennio Morriconen Arena Concerto dvd:n. Morricone on jotain elämää suurempaa ja ehdottomasti yksi parhaista elokuvasäveltäjistä koskaan, ellei jopa paras. Musiikista puheen ollen. Ostin Eminemin uuden albumin ja tykkäilen kovasti paljon. Kovin on huumepainotteista lyriikkaa, mutta onko se nyt mikään yllätys, kun albumin nimi on Relapse. Mukaan mahtuu kertakäyttökamaa, mutta suurin osa biiseistä on oikeasti hyviä. Eniten on tullut kuunneltua raitoja Underground, Crack A Bottle sekä Must Be The Ganja.